Hyvinvointivaltiomallit lyhyesti

Hyvinvointivaltioita on olemassa useita erilaisia. Yleensä erilaisia hyvinvointivaltiomalleja luokitellaan sosiologi Gøsta Esping-Andersenin luoman luokittelun mukaisesti pohjoismaisiin, liberaaleihin ja konservatiivis-korporatistisiin hyvinvointivaltioihin.


Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa julkisella sektorilla on suuri rooli hyvinvointipalvelujen tuottajana. Pohjoismaisessa mallissa julkinen sektori tukee käytännössä lähes kaikkia ihmisiä jossain vaiheessa heidän elämäänsä. Pohjoismaiselle mallille on tyypillistä, että verotus on korkeampaa kuin muissa hyvinvointimalleissa. Korkean verotuksen vastapainona pohjoismaisessa mallissa tuloerot ovat kuitenkin yleensä tavallista matalampia. Pohjoismainen malli on nimensä mukaisesti käytössä lähinnä Pohjois-Euroopan maissa, kuten Suomessa.

Liberaalissa (eli anglosaksisessa) hyvinvointivaltiossa julkisen sektorin rooli hyvinvointipalvelujen tuottajana on hyvin pieni. Liberaalissa mallissa julkiset palvelut ja tulonsiirrot eivät kohdistu kaikkiin kansalaisiin, vaan ne on kohdennettu vain kaikista heikko-osaisimmille. Ihmisten odotetaan ostavan itse itselleen erilaisia vakuutuksia, jotka turvaavat heidän tulevaisuutensa esimerkiksi sairauden sattuessa. Liberaalissa mallissa verotus on yleensä pohjoismaista mallia kevyempää, mutta vastaavasti ihmiset joutuvat käyttämään enemmän omia rahojaan sosiaali- ja terveyspalvelujen saamiseksi. Liberaalia hyvinvointivaltiota edustavat esimerkiksi Yhdysvallat.

Konservatiivis-korporatistinen (eli keskieurooppalainen) hyvinvointivaltio taas sijoittuu pohjoismaisen ja liberaalin mallin väliin. Konservatiivis-korporatistisessa mallissa hyvinvointipalveluista vastaavat ensisijaisesti perhe, kirkko ja työnantajat. Mallissa on yleistä, että hyvinvointipalvelujen saaminen on yhteydessä työntekoon ja palkasta maksettuihin vakuutusmaksuihin. Verotuksen ja tulonjaon suhteen konservatiivis-korporatistinen malli asettuu yleensä liberaalin ja pohjoismaisen mallin välille. Malli on käytössä muun muassa Saksassa ja Ranskassa.

Erilaisia hyvinvointivaltiomalleja vertaillessa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että Esping-Andersenin käyttämä luokittelu ei ole täydellinen. Vaikka esimerkiksi Suomi ja Ruotsi edustavat Esping-Andersenin luokittelussa kumpikin pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia, niin käytännössä Suomen ja Ruotsin hyvinvointivaltiomallit eroavat jonkin verran toisistaan.

Lähdeluettelo

• Aunesluoma, J., ym. (2005): Lukiolaisen yhteiskuntatieto. Helsinki: WSOY.