Mainos

Lissabonin sopimus

Lissabonin sopimus on 1. joulukuuta 2009 voimaantullut Euroopan unionin perussopimus. Lissabonin sopimuksessa tehtiin merkittäviä muutoksia koskien muun muassa Euroopan unionin toimielinten valtasuhteita, Unionin ulkopolitiikkaa, hallintoa ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. 


Lissabonin sopimuksella vahvistettiin Euroopan parlamentin asemaa suhteessa Unionin muihin- sekä kansallisiin hallintoelimiin. Parlamentille annettiin sopimuksessa tasavertainen asema Euroopan neuvostoon nähden joillakin sellaisilla aloilla, kuten laillinen maahanmuutto, poliisiyhteistyö ja osa kauppa- sekä maatalouspolitiikasta, joissa sillä oli ennen pelkkä kuulemisoikeus. Muutoksen ansiosta lähes kaikki Euroopan unionin uudet lainsäädäntöaloitteet kulkevat nykyisin myös parlamentin kautta ja parlamentti sai lisää valtaa Euroopan unionin ulkopolitiikassa. Ministerineuvosto päättää sopimuksen myötä asioista aiemman yksimielisen päätöksenteon sijaan pääasiassa määräenemmistöllä, jossa uusi päätös vaatii hyväksynnän 53 % Unionin valtioista ja 65 % kansalaisista. Euroopan komissiota koskevat muutokset koskevat lähinnä sen puheenjohtajan asemaa. Sopimuksen myötä komission on otettava Euroopan parlamenttivaalien tulos huomioon puheenjohtajaa valitessaan ja puheenjohtajalla on oikeus erottaa komission jäseniä. Toissijaisuusperiaatetta sopimuksessa uudistettiin niin, että jos vähintään puolet kansallisista parlamenteista pitää Euroopan unionin tekemää päätöstä kansallisen tason toimia heikompina, on Unionin toimielinten otettava päätös uudelleen käsiteltäväksi.

Euroopan unionin yhteistä ulkopolitiikkaa pyrittiin Lissabonin sopimuksessa vahvistamaan. Ulkoasian- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (”EU:n ulkoministeri”, tällä hetkellä Catherine Ashton) tehtäväksi annettiin huolehtia Unionin ulkopolitiikan yhdenmukaisuudesta. Korkeimman edustajan avuksi luotiin myös uusi ulkosuhdehallinnon virasto. Euroopan unionista tehtiin sopimuksen myötä oikeushenkilö, joka voi tehdä sopimuksia ja liittyä kansainvälisiin järjestöihin, minkä ansiosta EU voi nykyään esiintyä ja toimia kansainvälisessä toiminnassa itsenäisesti. Lisäksi sopimuksessa sovittiin niin kutsutusta turvatakuista eli yhteisvastuulausekkeesta, joka velvoittaa Euroopan unionin jäsenmaat yhteistoimintaan, jos jokin Unionin jäsenmaista joutuu terrori-iskun kohteeksi.

Lissabonin sopimuksessa tehtiin myös useita hallinnollisia muutoksia. Euroopan parlamentin jäsenmäärää vähennettiin 766:sta 751:en vuoden 2014 parlamenttivaaleista lähtien. Eurooppa-neuvostosta (eli EU:n huippukokouksesta) tuli sopimuksen myötä Euroopan unionin toimielin, mutta neuvostolle ei annettu uusia tehtäviä. Lisäksi Eurooppa-neuvostoon perustettiin uusi puheenjohtajan (”EU:n presidentti”, nykyinen Herman Van Rompuy) virka, jonka tehtävänä on valmistella neuvoston kokouksia. Ihmisten kansalaisoikeuksia käsittelevästä perusoikeuskirjasta tuli Lissabonin sopimuksen myötä virallisesti sitova.

Lissabonin sopimuksella pyrittiin myös lisäämään Euroopan unionin eri toimielinten päätöksenteon läpinäkyvyyttä sekä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia Euroopan unionin toimintaan. Sopimuksen jälkeen Euroopan unionin kansalaisilla on ollut oikeus luoda kansalaisaloitteita, jotka komission on otettava käsiteltäväkseen jos aloite saa vähintään miljoona kannatusääntä. Lisäksi sopimuksessa määrättiin ministerineuvoston käsittelyt julkisiksi.




Lähteet



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti